Turkulaisen kebab-yrityksen skandaali ei ollut suuri yllätys, mutta samaan yritysryppääseen liittyvät epäilyt muusta rikollisuudesta ovat hälyttäviä

Perjantai 13.1.2012 - -Esko Erkkilä-

Sain työurani aikana tehdä tiivistä ja luottamuksellista yhteistyötä Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kanssa.

Jokainen voi tilata sähköpostiinsa Eviran ajankohtaistiedotteet ja niin olen minäkin tehnyt.

Eilen eli torstaina tammikuun 12. päivänä klo 14.56 sähköpostiini tuli Eviran hyvin poikkeuksellinen tiedote.

Tiedotteen otsikko oli:

”Lihaliike Agali Oy:n tuotteet myynti- ja käyttökieltoon”

Tiedotteen tekstiosuudessa kerrottiin, että Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on määrännyt kaikki Lihaliike Agalin toimittamat lihat ja lihatuotteet hävitettäväksi viranomaisten valvonnassa. Lihoja ei saa myöskään antaa eteenpäin tai käyttää mihinkään.

Eviran tiedotteessa todetaan lopputulemana, että Lihaliike Agali Oy:n toiminnassa todettujen epäkohtien perusteella Turun elintarvikevalvontaviranomainen on keskeyttänyt laitoksen toiminnan toistaiseksi.

Eviran lisäksi kyseisen lihaliikkeen puuhat ovat kiinnostaneet myös muita, sillä lehdistössä eilen ilmestyneiden tietojen mukaan poliisi ja tulli epäilevät lihaliikkeen toimitusjohtajaa ja hänen lähipiiriään myös muista törkeistä ja vakavista rikoksista.

Lihaliike Agali Oy:n tarkempi tutkinta on paljastanut karmeita asioita: Agalin ja muutaman samaan ryppääseen kuuluvan yrityksen työntekijöitä epäillään ihmiskaupasta, laittomasta maahantulon järjestämisestä ja useista talousrikoksista.

Turun Sanomat uutisoi nyt narahtaneesta yrityksestä lähes ihannoivaan tyyliin nettisivuillaan 29.7.2010, kun se otsikoi juttunsa näin:

”Turkulainen kebab-keisari suunnittelee suurtuotantolaitosta”

TS:n varsinainen juttu alkoi (suora lainaus):

”Turkulainen Agali Groupin toimitusjohtaja ja omistaja Serggio Agali aikoo investoida lähivuosina uuteen teurastamoon ja lihan jalostuslaitokseen Turun seudulla. Yrityksen nykyinen 150 neliömetrin jalostamo sijaitsee Hirvensalossa. Neliöitä uuteen tuotantolaitokseen tulee jopa kaksi ja puoli tuhatta.”

Turun Sanomien jutussa on tarkka selvitys Lihaliike Agalin toiminta-ajatuksesta. Turun Sanomat jatkaa em. jutussaan näin:

”Lihaliike Agali on erikoistunut Suomessa kasvaviin halal-lihan markkinoihin. Lihaliike valmistaa kebab-vartaansa noudattaen islamin halal-säännöstöä. Se on muslimien suositus, joka on alun perin käytännönläheinen ohjeistus ruuan hygieenisyyden varmistamiseen.

Halal-tavalla teurastetusta eläimestä täytyy vuodattaa veri pois mahdollisimman tarkasti. Vaikka hygieenisyydessä ei muuhun lihaan verrattuna ole nykyään juuri eroa, halal on jäänyt samanlaiseksi rituaaliksi kuin juutalaisten kosher-ruokakin. Myös kantasuomalaiset ovat nauttineet ehkä tietämättään halal-kebabista niissä lukuisissa kebab-ravintoloissa, joihin Agali toimittaa lihaansa.”

Kebab-lihaa toimittavan lihaliikkeen narahtaminen ei tullut minulle suurena yllätyksenä, sillä kebab-tuotteita myyvien ”kioskien” hintataso on niin alhainen, että kaikki kebab-ketjuissa olevat toiminnot eivät voi olla laillisia.

Nyt ilmitulleet tapahtumat ja epäilykset vahvistavat käsitykseni olleen oikea.

Lihaliike Agalin tapaus sataa laariin meille, jotka arvostamme kotimaista ruokaa.

Kiitokset kotimaiselle ruuantuotannolle ja kiitokset myös Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralle – tarvitsemme Teitä molempia!

----

Tänne saakka kirjoitettuani havaitsin Uuden Suomen kustantajan, omistajan ja hallituksen puheenjohtaja Niklas Herlinin Uudessa Suomessa eilen klo 18.33 ilmestyneen kirjoituksen: ”Halpa liha on huonoa lihaa”.

Poikkea www.uusisuomi.fi –sivuilla ja lue Herlinin kirjoittama juttu! Totta joka sana!

-Esko Erkkilä-

Saarioisten Jyväskylän teurastamon töppäilyjen pysyminen salassa kymmenen vuotta loi varjon Eviran valvontatyön onnistumiselle

Tiistai 4.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Työskentelin Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran (aikaisemmin Kasvitautien Tarkastuskeskus eli KTTK)  kanssa läheisessä yhteistyössä lähes viitisentoista vuotta.

 

Opin tuntemaan Eviran tarkkana, mutta rehellisenä ja oikeudenmukaisena viranomaisena, joka huolehtii kansallisesta ruoka- ja rehuturvallisuudesta tinkimättömästi sekä aukottomasti. Sen vuoksi olikin suuri yllätys, kun Saarioinen Oy:n Jyväskylän teurastamon tapahtumat ovat nyt osoittaneet, että Eviran valvontatyössä on puutteita.

 

Saarioinen Oy:n Jyväskylän teurastamolla on BSE-riskiainesta sekoitettu suruttomasti turkisrehu-alan yrityksille toimitettuun teurasjakeeseen jo kymmenen vuoden ajan!

 

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran valvonta on pettänyt pahasti. Tapausta ei tee hyväksyttäväksi Eviran todistelut, että toiminnasta ei ole aiheutunut vaaraa elintarvike- tai rehuturvallisuudelle.

 

Ihmetystä herättää, että miten Evira voi puolustella laki- ja säädösmääräysten vastaista toimintaa?

 

Onko jatkossa maan tapa, että myös BSE-riskiainesta voidaan sekoittaa turkisrehujen raaka-aineeksi toimitettavaan rehujakeeseen?

 

Pidän välttämättömänä, että Elintarviketurvallisuusvirasto Evira saattaa teurastamojen valvonnan samalle tasolle kuin se on rehuteollisuuden kohdalla.

 

-Esko Erkkilä-

Muuntogeenisen soijarouheen osuus oli maahantuodusta soijarouheesta viime vuonna jo 13 %

Tiistai 28.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tulee voimassa olevan lannoitevalmiste- ja rehulainsäädännön mukaan julkaista rehujen ja lannoitevalmisteiden valvonnan kannalta oleelliset tulokset puolivuosittain.

Olen kiinnostunut elintarvikkeisiin, ruokaturvallisuuteen, maatalouteen sekä kotieläintalouteen liittyvistä asioista ja sen vuoksi olen hankkiutunut Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran postituslistalle. Saan tämän ansiosta Eviralta tietoa melkein päivittäin.

Kesäkuun 20. päivänä sähköpostiini tuli Eviralta viesti, joka kertoi, että rehujen ja lannoitevalmisteiden valvontanäytteiden tulokset loppuvuodelta 2010 on julkaistu.

 

Kyse on niiden valvontasuunnitelmien mukaan otettujen näytteiden analyysituloksista, jotka ovat valmistuneet ajanjaksona 1.7.–31.12.2010.

 

Mielenkiintoista on se, että raportti sisältää myös rehujen muuntogeenisyyden valvontatulokset koko vuodelta 2010.

Muuntogeenistä soijarouhetta tuotiin Suomeen viime vuonna 20 269 tonnia.

 

Muuntogeenisen soijan osuus soijan kokonaistuontimäärästä vuonna 2010 oli 13 %.

 

Annettujen viranomaislukujen perustella on helppo laskea, että Suomeen tuotiin viime vuonna n. 156 miljoonaa kiloa soijarouhetta. Soijarouhetuonnissa keskimääräinen laivakoko on hieman alle 3.000 tonnia, joten Suomeen tuotiin viime vuonna soijarouhetta keskimäärin yksi laivalastillinen per viikko!

 

Muuntogeenisen soijan osuus on kasvanut joka vuosi. Eviran tilaston mukaan muuntogeenisen soijan suhteellinen osuus soijan koko tuontimäärästä on kasvanut edelliseen vuoteen verrattuna kolme prosenttiyksikköä.

 

Rehujen muuntogeenisyyden valvonnassa löytyi kolme lainsäädännönvastaista näytettä viime vuonna.

 

Lähes humoristiselta kuulostaa, että yksi lainsäädännön vastainen muuntogeenistä ainesta sisältänyt näyte oli kissanruoka, joka oli merkitty luonnonmukaisesti tuotetuksi eli luomuväki kunnostautui taas oikein kunnolla. Luonnollisesti erä asetettiin markkinointikieltoon, sillä luomusäännösten mukaan luomussa GMO-aineksen käyttäminen ei ole sallittua.

 

Suomeen tuoduissa muuntogeenistä soijarouhetta sisältävissä laivalasteissa ei ole mitään laitonta.

Tuojan pitää toki huolehtia, että kyseessä on sellainen soijalajike, jonka muuntogeenisyys on hyväksytty EU:ssa.

Muuntogeenisen soijarouheen käyttäminen raaka-aineena merkitsee rehunvalmistajalle, että sitä sisältävä rehuseos on merkittävä muuntogeenistä ainesta sisältäväksi.

 

Saattaa olla, että muuntogeenisen soijarouheen käyttämisestä sikojen ja siipikarjan ruokinnassa nousee tiettyjen piirien nostama haloo.

 

GMO-soijarouhe on halvempaa kuin ns. perinteinen soijarouhe, joten ymmärrän kotieläintuottajain suuntautumisen GMO-soijarouheen käyttäjiksi. Sika- sekä siipikarjatalouden harjoittaminen on nykyään selkeästi tappiollista, joten ymmärrän tuottajien halun tätäkin kautta täysin laillisesti taistella elinkeinonsa kannattavaisuuden puolesta.

 

-Esko Erkkilä-

Saksan uusin dioksiiniskandaali korostaa kotimaisten elintarvikkeiden arvoa

Torstai 13.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Saksalaisista kananmunista on löytynyt nelinkertaisia dioksiinimääriä sallittuihin arvoihin verrattuna.

Korkean dioksiinipitoisuuden omaavia kananmunia on kotimaan kulutuksen lisäksi toimittu Saksasta Hollantiin ja sieltä edelleen Iso-Britanniaan.

Kohonneiden dioksiiniarvojen syyksi on paljastunut kananrehujen raaka-aineena käytetyn rehurasvan korkea dioksiinipitoisuus.

Dioksiinia sisältävää seosrasvaa on sekoitettu rehurasvaksi Schleswig-Holsteinissa toimivan Harles & Jentzsch -yrityksen toimesta ja sitä on toimitettu yhteensä 12:lle rehualan yritykselle.

Saastunut rehurasvaerä on 3.000 tonnia. Julkisuudessa liikkuneiden tietojen mukaan saastunutta raaka-ainetta on käytetty 150.000 tonniin valmista rehua. Määrät tuntuvat täsmäävän, sillä ne merkitsevät, että rehurasvaa olisi käytetty keskimäärin 5 % valmiiden rehuseosten raaka-aineeksi.

Saksalaiset rehutehtaat ovat toimittaneet dioksiinipitoista rehua 4.700 saksalaistilalle. Saastunutta rehua on toimitettu myös Tanskaan sekä Ranskaan.

Harles & Jetzschin toimitusjohtaja sanoo, että kyseessä oli arviointivirhe, kun yrityksessä oli luultu rasvahapon, jota syntyy biodieselin valmistuksessa palmu-, soija- ja rapsiöljystä, soveltuvan rehun raaka-aineeksi.

Saksalaisten yritysten menettely tuntuu käsittämättömältä.

On myös kysyttävä, että ovatko saksalaiset valvontaviranomaiset tehtäviensä tasalla, kun vasta elintarvikkeista havaitaan dioksiiniarvojen kohoaminen? Miksi rehuseosvalmistuksen valvontaa ei ole Saksassa hoidettu aukottomasti?

On ihmeellistä, että saksalainen rasvansekoittajayritys tai mikään kahdestatoista saksalaisesta rehunvalmistajasta eivät ole omavalvonnassaan todenneet rehurasvan korkeaa dioksiinipitoisuutta. Myös valvontaviranomaiset ovat olleet autuaan tietämättömiä asioiden todellisesta kulusta!

Rehuyrityksen toimitusjohtajan lausunto arviointivirheestä tuntuu käsittämättömältä – eikö Saksassa tutkita rehuraaka-aineiden dioksiinipitoisuuksia?

Dioksiinianalysoinnit kuuluvat ainakin suurimmissa suomalaisissa rehuyrityksissä rutiinitoimintoihin. Uusien raaka-aineiden dioksiinipitoisuudet tutkitaan aina ja tiettyjen raaka-aineiden osalta dioksiinitutkimus tehdään jokaisesta erästä ennen sen käyttöönottoa.

Yritysten omavalvonnassa saadut analysointitulokset ilmoitetaan valvovan viranomaisen eli Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tietoon. Analysoinnit maksavat, mutta ne ovat välttämättömiä – sen uusin dioksiiniskandaali taas kerran osoittaa.

Onneksi ”ruokintavalmiiden” volyymirehuseosten kuljettaminen Saksasta Suomeen ei ole kuljetuskustannusten vuoksi kannattavaa.

Rehuseosten raaka-aineita – pääasiassa soija- ja rapsirouheita - luonnollisesti tuodaan merkittäviä määriä nyt kompuroineesta Saksasta. Niiden kohdalla suomalaisyritysten omavalvonta sekä viranomaisvalvonta ovat niin tiukkoja, että suomalaisella kotieläintuottajalla tai kuluttajalla ei ole syytä huoleen.

Paljastuneessa skandaalissa on hyvää se, että kuluttaja näkee taas kerran totuuden – kotimainen ruoka ja kotimaisen elintarviketeollisuuden tuotteet ovat turvallisia!

Kaikki kotimaassa tuotetut ja valmistetut elintarvikkeet ovat suomalaisille lähiruokaa.

Kuluttajalla on vastuu ostamiensa elintarvikkeiden alkuperän selvittämisessä. Tapaus osoittaa, että omassa vara parempi!

Toivottavasti tapaus havahduttaa myös päivittäistavarakaupan sisäänostajat huomaamaan, että kuluttajan ruokaturvallisuudella ei käy leikkiminen. Kotimaiset elintarvikkeet ovat joskus tuontielintarvikkeita kalliimpia, mutta ne ovat varmasti niitä laadukkaampia ja turvallisempia!

-Esko Erkkilä-

Tukes ei ole tehtäviensä tasolla!

Torstai 30.12.2010 - -Esko Erkkilä-

Tukes (Turvatekniikan keskus) on marraskuussa 1995 perustettu virasto, joka toimii työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla. Tukes toimii teknisen turvallisuuden ja luotettavuuden valvojana, kehittäjänä ja asiantuntijana. Sen toimialoja ovat kemikaali- ja prosessiturvallisuus, sähkö- ja painelaiteturvallisuus, kuluttajaturvallisuus, pelastustoimen laitteet, jalometallituotteet, ilotulitteet ja räjähteet, CE-merkityt rakennustuotteet ja mittaaminen.

Tukesin toiminnan tarkoituksena on suojella ihmisiä, omaisuutta ja ympäristöä turvallisuusriskeiltä sekä edistää teknistä luotettavuutta.

 

Tukes on viranomainen ja sen tehtävänä on valvoa, että myynnissä ja käytössä olevat tuotteet ovat turvallisia ja täyttävät niitä koskevat vaatimukset.

 

Tukes kuuluu suuriin mokaajiin, sillä sen toiminta ilotuliteräjähteiden valvonnassa on viime päivinä ollut ala-arvoista.

 

Tukes ei ole pystynyt suojelemaan ihmisiä, omaisuutta ja ympäristöä siten, kuin sen tehtävänkuva edellyttää. Tukes´n toiminta valvovana viranomaisena on luonut kansalaisten keskuuteen suurta epävarmuutta.

 

Tukes´n olisi pitänyt määrätä epäluotettavien ilotulitteiden takaisinveto markkinoilta. Kun se ei sitä tehnyt, kantaa se vastuun niiden mahdollisesti aiheuttamista onnettomuuksista.

 

Eilen annetut lukuisat uudet ohjeet osoittavat, että Tukes ei ole tehtäviensä tasolla.

 

Valvovan viranomaisen ei pidä muutella päätöksiään muutaman tunnin välein. Ilotulitteiden jälkikäteinen hyväksyminen, kun ne on toimitettu kauppaan, on naurettavaa toimintaa.

 

Epäluotettavat ilotulitteet ovat kansalaisille samanlainen uhka kuin vialliset elintarvikkeet.

 

Nostan hattua Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralle, joka lähes viikoittain joutuu määräämään joidenkin elintarviketuotteiden takaisinvetoja. Näemme yritysten takaisinvetoilmoituksia sanomalehdissä jatkuvasti.

 

Elintarvikkeiden takaisinvedoissa on useimmiten kysymys (tuonti)elintarvikkeiden salmonellaepäilyistä tai virheellisistä tuoteselosteista.

 

Miksi Tukes ei menetellyt yhtä johdonmukaisesti kuin vastaava elintarvikepuolen viranomainen eli Evira?

 

Tukes syyttelee yrityksiä omavalvontaohjelmien puutteellisuudesta ja yritykset niskuroivat Tukes´a vastaan.

 

Eikö Tukes omaa riittävää auktoriteettia valvontakohteenaan olevien yritysten keskuudessa? Miksi yritykset niskuroivat? Onko niillä jopa aihetta niskurointiin? Onko Tukes´lla ”puhtaat jauhot pussissa”?

 

Tukes´n toiminta on tutkittava ja vastuuhenkilöt saatettava vastuuseen. Toivottavasti Tukes´n toiminnan (= toimimattomuuden) vuoksi ihmis-, esine- tai ympäristövahinkoja ei loppuvuoden ilotulituksissa pääse tapahtumaan.

 

On oikein, että Työ- ja elinkeinoministeriö tutkii Turvatekniikan laitoksen keittämän sopan. Valitettavaa on se, että tutkiminen tapahtuu vasta Uudenvuoden jälkeen – vahinkoja ehtii ehkä tapahtua!

Tässä ilmainen neuvo TEM:lle:

 

Tukes´n pitää määrätä, että vuodenvaihteen ilotulituksiin kaupattavat ilotulitteet on tarkastettava ja hyväksyttävä vaikkapa marraskuun loppuun mennessä. Tämä antaisi esim. urheiluseurojen talkoolaisille varmuuden, että he myyvät asiakkaille laillisia ja turvallisia ilotulitteita.

 

Leikittely ihmisten terveydellä on saatava loppumaan!

 

-Esko Erkkilä-

 

PS. Tämä täydennys on laadittu keskiviikkona 29.12.2010 klo 23.25.

 

Työ-ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen on päätynyt samaan kuin minäkin eli siihen, että Uudenvuoden ilotulitteet on hyväksyttävä jo edeltävän syksyn aikana. Mauri on järkimies ja osaa tarttua nopeasti toimeen!